Kieli kukkii, kuvat kertovat

Pilapiirroksen oleellisin asia on kiteyttäminen. Yhteen piirrokseen pitäisi sisällyttää usein monimutkainen, joskus pitkänkin historian omaava tarina. Kari oli loistava piirtäjä, ja hänellä oli piirroksissaan monipuolinen henkilögalleria, jonka avulla asioita saattoi esittää. Mutta hyvään pilapiirrokseen ei riitä, että osaa piirtää: täytyy olla myös kielellisesti näppärä. Samalla tavalla kuin kuva on pelkistetty, täytyy myös piirroksen tekstin kiteyttää asia yhteen lauseeseen.

Juhannuksena 1990 julkaistu kuva on hauska esimerkki kuvallisesta ja kielellisestä yksinkertaistamisesta – ja siitä, että tekijä luottaa lukijoiden kuvan lukutaitoon. Täytyy oikeastaan olla suomalainen, että kuvan voi millään tavalla ymmärtää. Vain meillä juhannus on vuoden suurimpia juhlia, ja samalla vuoden synkimpiä päiviä vesiliikenteessä: joka vuosi yksi seuratuimpia uutisia on juhannuksen hukkumistilastot. Juuri vuonna 1990 julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin, että juhannuksena hukkuneilla on todettu hyvin usein olevan housun vetoketju auki. Ulkomaalainen ei ehkä ymmärrä, että kyse on ikiomasta, suomalaisten juhannustraditiosta, jossa jostain kumman syystä juhannuksena on aivan pakko olla humalassa, ja  humalassa on aivan pakko lähteä järvelle soutelemaan ja kun pissahätä yllättää, humalainen soutumies keikahtaa tarpeillaan veneestä veteen...

Kari oli loistava pilapiirtäjä juuri sen takia, että hän oli myös kielellisesti hyvin lahjakas. Kielikukat kukkivat Karin piirroksissa aivan erityisesti pultsareita kuvaavissa kuvissa, kuten tässä, jossa pontikankeittäjät arvioivat tulostaan viinien luonnehdintoja irvailevilla kielikuvilla.

"---- KAIKKI ALKO SIITÄ KUN KERRAN NUORENA MÄ EN SAANU TYÖTÄ KUN MULLA EI OLLU 

TYÖKOKEMUSTA JA SITTE MÄ EN SAANU TYÖKOKEMUSTA KUN MÄ EN SAANU TYÖTÄ..."

Karin pultsarihahmot, Arska ja Kustu, eivät ole säälittäviä eivätkä tyhmiä. Arskan ja Kustun aforismit ovat näppäriä ja yleensä täynnä totuutta. Vaikka syrjäytyminen, kodittomuus ja alkoholismi ovat vakavia aiheita ja ne ovat läsnä jokaisessa kuvassa, ei Kari tee Arskasta ja Kustusta silti toisen luokan kansalaisia. Kari kuvaa Arskan ja Kustun ajattelevina ja fiksuina, suorastaan arvostavasti.

"- JUURI KUN MEILLÄ LOPPU!"

Karin elinaikana Helsingin pultsarit pitivätkin Kari vähän niin kuin omana kamunaan, he morjenstivat Karia kadulla ja lähettivät Lipelle kotiin terveisiä kuin hyvällekin tutulle. Löytyikö Helsingin kaduilta sitten esikuvia Arskalle ja Kustulle? Tuskin, ne syntyivät ja kehittyivät vähitellen lopulliseen muotoonsa Karin piirrosuran aikana.

"OTETAAKS TAPPI AUKI ETTÄ JOULUTÄHTI NÄKYY?"

Yksi hienoimpia Karin kielikuvia on vuoden 1962 piirroksessa, jossa veneen alla asuvat spurgut pohtivat, ottaisivatko tapin auki, jotta joulutähti näkyisi. Yksinkertainen, äärimmäisen hiottu ja tehokas piirros. Kuka tahansa osaa jaaritella pitkiä selityksiä ja kertomuksia, vain lahjakkaimmat pystyvät ilmaisemaan itseään yhden lauseen mittaisilla toteamuksilla.

"KU EES JOKU JOSSAI JOTTAI JOLLOKII, MUT KO EI KUKKAA 

MISSÄÄ MITTÄÄ MILLOKAA, MUUTA KO AINA VAA..."

Suomen kielen ihana monimuotoisuus kukkii myös Karin Rysänperä-aiheisissa piirroksissa. Puujalka-Atte kertoo aina puujalkavitsejä, joiden on tarkoituskin olla miltei nolostuttavan yksinkertaisia. Ja sitten on ihana Ieva-Kaisa, jonka Karjalan murteen oikeaoppisuuden sai Karin karjalaissyntyinen Lippe-vaimo aina tarkastaa. 

Hyvää Suomen kielen päivää, annetaan kielen ja murteiden elää ja kehittyä!