Suomen kuuluisin luulosairas

PROLOGI

Aion nyt kirjoittaa asiasta, josta ei nykyisen tietosuojalain mukaan varmaankaan saa kirjoittaa: toisen ihmisen terveydentilasta. Jos et halua olla osana tätä harkittua rikosta, voit siirtyä suoraan vaihtoehtoiseen kirjoitukseen, joka seuraa tämän tekstin jälkeen ja jossa käsitellään sama asia laillisin keinoin otsikolla ”Suomen kuuluisin jossakin”. 

JA SITTEN TEKSTI:

Kari kertoi julkisesti olevansa luulosairas. Hän tiesi kärsivänsä neuroottisesta pelkotilasta, joka hänen kohdallaan ilmeni luulosairautena. Oire seurasi häntä lapsuudesta saakka ja hän suhtautui siihen humoristin täydellä vakavuudella. Ja vakava se olikin: nuorena hän saattoi saada näppylöitä pelkästä mielikuvituksesta, kun hän pelkäsi sairastuvansa rokkoon.

Vakava tilanne oli myös Karin lähipiirille, joka loputtomiin joutui kuulemaan mikä milloinkin oli vialla. ”Perhekuntaa tietenkin väsyttää kuunnella, missä minulla milloinkin on syöpä. Toimituksessakin kysytään aina, että missä sinulla on syöpä.”, Kari tunnusti. Toisaalta, hänen vaimonsa Lippe myös ymmärsi, että Karille oli normaalia olla sairas. Kaikkein vaikein oli tilanne, kun mikään ei vaivannut. Silloin Kari hermostui toden teolla, sillä eihän sitä voi tietää missä päin ruumista tauti piilee, jos se ei anna mitään oireita! Lipen muisteluiden mukaan silloin todella harvoin, kun Kari OLI sairas, hän oli erinomaisella tuulella ja lauhkea kuin lammas. Oli siis aina parempi, jos oli jotakin mistä huolehtia: ”Mutta nyt on uusi paniikki, näppylä kitalaessa ja syntymämerkki-pikasyöpä käsivarressa. Kaikki on siis O.K.”, kirjoitti Kari Visavuoresta Lipelle vuonna 1957.

Kari tiesi olevansa harvinaisen terve ihminen, mutta jos tapahtui jotakin epätavallista, oli hän heti valppaana. Hän itse totesi, että hänellä on tavattoman herkät mittarit ja useimmiten johtui mittarin herkkyydestä, että se vilkutti aivan turhaan. Jos joku perheenjäsenistä sairastui, alkoi Kari myös heti kulkea kuumemittari kainalossa. Kun iho tuntui kuivalta, Kari rapsutteli sitä mietteissään: ”Ei tää oo normaalia – tää on kuolevan ihmisen iho… Mulla voi kuitenkin olla joku vaarallinen sisustauti, joka antaa iho-oireita.”

Karilla oli vuosien varrella useita luottolääkäreitä, jotka saivat tottua hänen omalaatuiseen olotilaansa. Kari hyväksyi lääkärikseen vai niitä, jotka suhtautuivat hänen huoliinsa ymmärryksellä eivätkä yrittäneet vähätellä niitä. Erityisellä lämmöllä Kari muisteli tarunhohtoista tohtori Pentti Halosta, joka onnistui rauhoittamaan Karin pelkällä läsnäolollaan. Erään kerran Kari huomasi ensimmäisten sorminivelten kohdalla punaisia nystyröitä ja näytti niitä Haloselle ihmetellen, mitä ne ovat. Pentti Halonen vastasi: ”En minä tiedä”. Kari rauhoittui oitis. Koska Halonen ei tiennyt, mitä nystyrät olivat, ne eivät voineet olla vaarallisia.

Toki tilanne saattoi joskus olla surkuhupaisa, sillä Kari tiesi sairauksista aika tavalla ja saattoi tulla vastaanotolle valmiin diagnoosin kanssa. Näin kävi erään kerran, kun Kari kiirehti Halosen vastaanotolle, koska hänellä oli sisäinen verenvuoto ylemmässä suolistossa, ilmeisesti ohutsuolessa. Diagnoosin syynä oli musta kakka. Kärsivällinen Halonen kysyi, mitä Kari oli syönyt, mutta Kari väitti syöneensä ihan tavallista. ”Jos huomennakin on sama vaiva, niin täytyy ottaa röntgen”, tuumasi Halonen ja Kari oli paniikissa. Mutta seuraavana päivänä vaiva oli poissa: Kari ei ollut muistanut syödä toista pussillista lakritsia.

”Ainakin minä olen aina antanut lääkärilleni valmiin diagnoosin, joka pitää paikkansa. Tai sitten ei. Ihan niin kuin lääkärien omatkin diagnoosit”, totesi Kari.

EPILOGI

Jos luit tämän ja ihmettelet, mistä olen tekstini ammentanut, lue vaihtoehtoinen kirjoitukseni ”Suomen kuuluisin jossakin”, joka seuraa tässä seuraavana.

Suomen kuuluisin jossakin

Lue itse:

Ihmisen ääni, Kari Suomalainen. Toim. Maarit Niiniluoto. 

WSOY, 1977. s. 119.

Karin Lääkärikirja. Toim. Maarit Huovinen. 

Recallmed, 1991. s. 15.

Ihmisen ääni, Kari Suomalainen. Toim. Maarit Niiniluoto. 

WSOY, 1977. s. 119

Suomalainen, Lippe; Harkittua utopiaa. 

Otava, 1985. s. 117.

Suomalainen, Lippe; Harkittua utopiaa. 

Otava, 1985. s. 27.

Ihmisen ääni, Kari Suomalainen. Toim. Maarit Niiniluoto. 

WSOY, 1977. s. 162.

Suomalainen, Lippe; Vuosi Karin kanssa. 

Otava, 1982. s. 35.

Suomalainen, Lippe; Vuosi Karin kanssa. 

Otava, 1982. s. 34.

Karin Lääkärikirja. Toim. Maarit Huovinen. 

Recallmed, 1991. s. 40.

Karin Lääkärikirja. Toim. Maarit Huovinen. 

Recallmed, 1991. s. 33-34

Karin Lääkärikirja. Toim. Maarit Huovinen. 

Recallmed, 1991. s. 29.

Osasiko Kari todella ennustaa?

Osasiko Kari ennustaa? Miten muuten kolmekymmentä tai jopa neljäkymmentä vuotta sitten piirretyt kuvat voisivat olla niin ajankohtaisia, kuin ne ovat? Hallituksen venkoilut, maailmanpoliittiset suhdanteet ja arkipäivän tilanteet näyttäytyvät Karin piirroksissa sellaisina, kuin ne olisi piirretty juuri tänään. 

Karilta kysyttiin aikanaan, viihtyykö hän nykyhetkessä? Kari vastasi viihtyvänsä, mutta väitti olevansa aina eteenpäin menossa. ”Mieluummin elän tulevaisuudessa kuin nykyisyydessä”, hän sanoi. Mutta koska kyseessä on Kari, on hän hetken kuluttua jo lievässä ristiriidassa omien mielipiteidensä kanssa: ”Sitä voi kuvitella mitä tahansa, mutta on parempi pitäytyä tähän aikaan. Tulevaisuuteen ei voi varautua niin kovin tarkasti”. 

Osasipa Kari ennustaa tai ei, elelipä hän omassa nykyhetkessään tai tulevaisuudessa, niin yksi asia on hänen piirrostensa perusteella selvää: ihminen ei ole muuttunut miksikään. Maailma ympärillä saattaa muuttua, mutta ihminen ja hänen tekonsa toistuvat samankaltaisina vuosikymmenestä toiseen. 

Karin piirroksia on hauska peilata sitä vasten, missä tilanteessa ne on piirretty ja mikä tilanne on nyt.  Eräs tällaisista piirroksista on vuodelta 1976, jolloin Suomessa säädettiin ensimmäinen tupakkalaki. Laki tuli voimaan vuonna 1977 ja se kielsi tupakkatuotteiden myymisen alle 16-vuotiaille (!) ja tupakoinnin yleisissä kulkuneuvoissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Laki ei kuitenkaan velvoittanut esimerkiksi tupakkatuotteiden myyjää tarkistamaan ostajan ikää. Nykytilanteeseen verrattuna laki tuntuu vähintäänkin lepsulta, mutta Kari ennakoi heti lakiesityksen jälkeen, mitä tuleman pitää: tupakointi kielletään lopulta kokonaan. Kari rinnasti piirroksessaan tupakkalain ja vuoden 1866 alkoholilain, jolla kiellettiin kotitekoisen pontikan keitto. Enää ei olla kaukana Karin tulevaisuusvisiosta, tupakkalakia on tarkistettu ja kiristetty vuoden 1976 jälkeen noin 40 kertaa. 

Toinen mielenkiintoinen Karin piirros on vuodelta 1979, jossa hän ennakoi terveysvaroituksista, joita on ennen pitkää vaadittu miltei kaikkiin tuotepakkauksiin. Tuotepakkausten erilaiset varoitustekstit ovatkin nykyään muuttuneet jo parodiaksi itsessään, sillä esimerkiksi pähkinäpussin kyljestä voi lukea tekstin: ”Saattaa sisältää pieniä määriä pähkinää”. Niin todeksi piirros on muuttunut, että se ei enää ole lainkaan hauska samalla tavalla kuin se on ollut ilmestyessään. 

Mutta uskokaa tai älkää, Kari ei ihan aina ollutkaan oikeassa eikä toden totta osannut ennustaa. Siitä esimerkkinä olkoon yllä oleva kuva vuodelta 1964. Beatles-mania oli tuolloin hurjimmillaan ja sattumoisin juuri sinä vuonna 76-vuotias ranskalainen laulaja, alan todellinen supertähti Maurice Chevalier konsertoi Suomessa. Koska Karin mielestä jazz- ja popmusiikki oli ”aikamoista himphamppua” eikä hän ymmärtänyt beatlemaniaa ollenkaan, ilakoi hän kuvittelemalla millaisia täriseviä ukkeleita popparit olisivat ehtiessään hurmaavan Chevalierin kanssa samoille vuosiluvuille. ”Tämä ruma rääkyminen ja hirveä jumputus, se on hyvin halpa huuli”, Kari ihmetteli, vaan kuinkas sitten kävikään? Ringo Starr täyttää tänä vuonna 78 vuotta, kiertää edelleen maailmaa ja vetää Helsingissäkin jäähallin täyteen tähtimuusikoita pursuavan kokoonpanonsa kanssa. Eikä loppua ole näkyvissä, sillä Ringo on luvannut keikkailla niin kauan kuin rumpukapulat pysyvät kädessä!