Monen tarinan kukkaro

Miten monta tarinaa voi kätkeytyä yhteen pieneen esineeseen? Visavuoren museo sai tänään ihastuttavan lahjoituksen, kun kaukainen sukulainen toi museolle Alice Wikströmille kuuluneen pienen hopeisen kukkaron. Kukkaron matka Venäjältä Suomeen, Suomesta Belgradin, Wienin, Odessan, Kiovan, Moskovan ja taas Helsingin kautta Chicagoon on kuin suoraan seikkailutarinoista.

Koska kukkaro on venäläistä tekoa, oletamme sen olevan Emil Wikströmin vaimon, Alice Wikströmin veljen Eugene Högströmin lahja sisarelleen. Eugene Högström palveli Venäjän armeijassa ja haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa ennen vallankumousta. Ollessaan matkalla sairaalaan hän tapasi junassa hoitajan nimeltä Lydia. Lydiasta tuli pian Eugenen kolmas vaimo: ensimmäinen vaimo, joka oli oopperalaulaja, oli kuollut ja toisesta Eugene oli eronnut. Eugene ja raskaana ollut Lydia joutuivat pakenemaan vallankumouksen jaloista Helsinkiin, missä heille syntyi vuonna 1921 poika, Valentin.

Eugene Högström kuoli vuonna 1926 epäonnistuneen mahaleikkauksen jälkeen vuotavaan haavaan. Liikkeellä oli kuitenkin myös huhu, jonka mukaan bolshevikit myrkyttivät Eugenen, joka kuului heitä vastustavaan liikkeeseen. Lydia muutti poikansa Valentinin kanssa Jugoslaviaan, Lydian veljen kutsusta. Tässä vaiheessa todennäköisesti Alicen pieni kukkaro siirtyi Lydian omistukseen. Kukkaron takapuolella on koskettava kuva toisensa hyvästelevästä pariskunnasta, ja voimme kuvitella, että Alice antoi kukkaron Lydialle muistoksi veljestään. Eugene ja Lydia eivät olleet saaneet pelastettua vallankumouksen jaloista käytännössä mitään omaisuuttaan, vaan saapuivat Suomeen sukulaisten hoiviin pelkät omat vaatteet yllään.

Lydian ja Valentinin elämä oli täynnä yllätyksiä. Vuonna 1939 Valentin pidätettiin, kun hän puolusti vuokraisäntäänsä poliiseja vastaan ja häntä syytettiin kommunistien vakoojaksi. Valentin vietiin vankilaan ja "ajan tavan mukaan" kidutettiin kuulustelujen lomassa.   Lydia sai kuitenkin poikansa pois vankilasta ennen kuin Valentin olisi joutunut kuulustelujen toiseen vaiheeseen: siinä uhrit pakotettiin makaamaan mahallaan lattialla ja heidän selkänsä hakattiin niin, että munuaiset vaurioituivat.

Toisen maailman myllerryksessä Valentin pakeni useita kertoja toinen toistaan hullumpia miehittäjiä. Välillä hän etsi turvaa Venäjän armeijan miehittämistä paikoista, välillä hän salamatkusti saksalaisten kyydissä Wieniin. Wienissä Valentin aloitti lääketieteen opiskelut, mutta ei ehtinyt valmistua, kun hänet jälleen pidätettiin vuonna 1946 ja lähetettiin vankileirille Odessaan. Tällä kertaa Valentinin vankeus kesti kaksi vuotta, ennen kuin hänen sukulaisensa Punaisen Ristin ja Suomen lähetystön avulla saivat hänet vapautettua. 

Valentin riemuitsi vapaudestaan. Hänen serkkunsa Mielikki Ivalo vei hänet Visavuoreen, missä Valentin vietti useita viikkoja. Alice Wikström, hänen nuorena menetetyn isänsä sisar, oli silloin vielä elossa. Vähän yli vuoden kuluttua sukulaiset järjestivät Valentinille paluumatkan Wieniin, missä hänen äitinsä oli odottanut häntä yli kolme vuotta. Valentin kirjoittautui takaisin lääketieteelliseen ja valmistui lopulta lääkäriksi vuonna 1951. Näiltä ajoilta on Visavuoren museon omistukseen tulleen kukkaron sisällä oleva valokuva Valentin Högströmistä.

Vuonna 1952 Valentin ja hänen äitinsä Lydia muuttivat Chicagoon. Lydia kuoli pian tämän jälkeen, mutta hän jätti myös oman muistonsa Alicen kukkaroon: Lydia keräili alppitähtiä. Kukkaron uumenissa on edelleen yksi hienosti säilynyt, kaunis valkoinen kukka.

Valentin Högström eli pitkän ja antoisan elämän. Hän toimi lääkärinä vuoteen 2003 asti ja kuoli vuonna 2015. Alicen kukkaro löytyi Valentinin jäämistöstä, kun hänen perheensä kävi sitä läpi. Visavuoren museo on onnellinen saadessaan tämän hyvin rikkaan tarinan sisältävän kukkaron. Seuraavaksi se menee konservaattorin hellään huomaan, joka saa puhdistaa ja kiillottaa kukkaron, sillä kuten huomaatte, kukkaro on ajan saatossa tummunut ja ottanut ajan merkkejä itseensä.