"Musiikissa ei ole huumoria"

"Musiikki on minulle läheisempi kuin kuvataide", sanoi Kari aikanaan. Musiikki olikin asia, johon Karilla oli suhde koko ikänsä: hänen isänsä Yrjö Suomalainen oli viulutaiteilija, musiikkikriitikko ja - kirjailija, äiti Estelle oli opiskellut konservatoriossa ja hänen sisarensa Maaria Eira oli oopperalaulaja. Kari itse oli pistetty pienenä soittamaan viulua ja kouluorkesterissa hän soitti pasuunaa. Keski-ikäisenä hän innostui fagotin soitosta ja suunnitteli pitkään säveltävänsä oopperan – mikä sitten tosin jäi tekemättä.

Kari suhtautui musiikkiin sillä tavalla, kuin huumoria työkseen tekevä ihminen suhtautuu moneen asiaan: vakavasti. "Musiikilla voi ilmaista melkein mitä tahansa paitsi huumoria. Jos musiikissa esiintyy huumoria, se on parodiaa, mutta musiikissa itsessään ei ole huumoria", Kari väitti.

Kari HS 1963

Karin lempisäveltäjä oli Schumann, romantikko. "Uudemmista" säveltäjistä Karin suosikkeihin kuuluivat Stravinsky, Strauss ja Sibelius. Lienee tarpeetonta sanoa, että jazz- ja popmusiikki – räkämusiikki – olivat Karista aikamoista himphamppua ja elektronimusiikki täysin epätervettä. 

Kari HS 1961

Kari myönsi kuitenkin rehdisti, että osasyy hänen nuivaan suhtautumiseensa kaikkeen moderniin oli se, että hän oli liian laiska tutustumaan uusiin taidevirtauksiin: "Enhän minä hallitse modernia runouttakaan, koska se vaatisi perehtymistä. Minusta taiteen pitää olla vaivatonta, ei se saa olla aivovoimistelua."

Jollain muotoa moderni musiikki kuitenkin kiehtoi Karia, sillä hän palasi siihen usein piirroksissaan. Varsinkin koneellisesti tuotettu musiikki askarrutti Karia ja sai hänet jo vuonna 1961 luomaan piirroksiinsa sävellystietokoneen. Sama kone näyttäytyy toisessa kuvassa kymmenen vuotta myöhemmin, mutta silloin kuvan taustalla oli hyvin mielenkiintoinen asia: ensimmäinen suomalainen sävellystietokone, taiteilija Erkki Kurenniemen rakentama Dimi-A. 

Kari VS 1971

Tänä keväänä menehtynyt Erkki Kurenniemi (1941-2017) oli suomalaisen elektromusiikin pioneeri. Hän rakensi ensimmäisen Dimin Kulosaaressa sijaitsevassa Elektromusiikki Oy:n tiloissa vuonna 1970. Elektromusiikki Oy:n omistaja Jouko Kottila oli Kurenniemen tuttu, ja Kurenniemellä oli tapana oleskella liikkeen tiloissa ja askarrella omia kokeilujaan. Ensimmäistä Dimi-soitinta soitettiin koskettamalla kahdella metallipuikolla päällyksen piirilevyssä olevia kytkentäliuskoja. Seuraava Kurenniemen Dimi toimi jo hämmästyttävästi videokameran eli liikkeen avulla. 

Erkki Kurenniemen edelläkävijän merkitystä yhtään vähättelemättä täytyy kuitenkin sanoa, että ensimmäisten syntetisaattoreiden musiikillinen soundi ei juuri korvia hivellyt. (Katso Yle Elävä arkisto: DIMI, suomalainen syntetisaattori). Karin kuvatulkinta asiasta on myös kovin satukirjamainen, joko tietoisesti tai siksi, ettei Karilla ollut mitään käsitystä miltä tällainen syntetisaattori oikeasti näytti – tai miltä se kuulosti. "Sähköisen" äänen kuvaaminen ja kirjaaminen ei oikein luonnistunut, siksi Karin sävellystietokone sanoo Piip ja Kukkuu.

Luulisi siis, että koska Kari inhosi modernia ja ihaili vanhaa musiikkia, hän olisi piirroksissaan myös osoittanut arvostuksensa esimerkiksi klassisen musiikin laulajia kohtaan. Mutta vielä mitä, eihän Kari olisi Kari, ellei hän olisi pilkannut kaikkia samalla tavalla. Laulajat varsinkin olivat usein Karin piirrosten pilkan kohteina, joten otetaan tähän loppuun yksi esimerkki siitä.  Liekö laulajiin kohdistuvassa arvostelussa taustalla se, että sisko Maaria Eira oli varsin omapäinen persoona ja myös Karin vaimo Lippe teki uraa laulajana. Kari kun olisi mielellään ollut aina huomion keskipisteenä ja perheen muissa jäsenissä ilmennyt lahjakkuus vei huomion hänestä pois!

Kari HS 1987

Jäähyväisiä presidenteille

Suonette anteeksi, että aloitan kirjoituksen itsestäänselvyydellä: Karilla ei koskaan ollut minkäänlaista auktoriteettien pelkoa. Harvoilla ihmisillä on tämä piirre tai kyky. Siis ajatus siitä, ettei mikään yhteiskunnallinen asema tai varallisuus aseta ihmistä toisen yläpuolelle tai estä kohtelemasta toista kuin vertaistaan. Pilapiirtäjälle tämä luonteenpiirre lienee elinehto, sillä jos alkaisi pelätä valtaapitävien reaktioita ei piirtämisestä tulisi yhtään mitään.

Kun Kari aloitti päivän piirrosten piirtämisen Helsingin Sanomiin vuonna 1950 oli maailma aika toisenlainen. Tasavallan presidentin virka oli miltei pyhä: vaikka kaikkea muuta olisi saanut pilkata, niin sanattoman sopimuksen mukaan presidentti rajattiin kaiken julkisen irvailun ulkopuolelle. Tähän Karikin tyytyi – aluksi. Kekkosen valinta presidentiksi oli Karista niin hullunkurinen juttu, että hetken pidättelyn jälkeen hän ei voinut vastustaa kiusausta piirtää Kekkosesta niin kuin ennenkin: ilkeästi ja piikitellen. Siihen joutui Kekkonen tottumaan, ja seuraajat samoin.

Vaikka Kari ei Kekkosesta pitänytkään, oppi hän lopulta vuosikymmenten aikana arvostamaan hänen kykyään luovia vaikeassa poliittisessa maailmantilanteessa. Kun Kekkonen sairastui ja presidentin kuoleman lähestyi, varauduttiin Helsingin Sanomissa tilanteeseen taittamalla Kekkosen muistosivu jo valmiiksi. Karilta tilattiin etukäteen Kekkosen In memoriam-kuva ja koska Kari omien sanojensa mukaan tiesi aika paljon sairauksista, hän laskeskeli että Kekkosen kuolema ajoittuu ajankohtaan, jolloin tammi pudottaa ensimmäiset lehtensä puusta. Näinhän todella tapahtui, Urho Kekkonen kuoli 31.8.1986 ja seuraavana aamuna Helsingin Sanomien sivuilla julkaistiin Karin piirros, jossa tammenlehvät muodostavat seppeleen Tamminiemen ikkunan alle. "Se on yksi kauneimmista piirroksistani", Kari itse sanoi.

"JÄÄHYVÄISET UKK:LLE"

HS 1.9.1986

Karin Suomen tasavallan presidenteille piirtämät In memoriam-kuvat ovat muutenkin Karin piirrosten aatelia. Ensimmäisen muistokuvan piirtäminen tuli Karille eteen heti ensimmäisen Helsingin Sanomien kuukauden aikana kun Marsalkka Mannerheim kuoli 27.1.1951. Piirros on upeasti piirretty, juhlallinen ja symbolinen. Mannerheimin kasvojen takana on murtunut tammi ja sureva naishahmo: se kuvastaa Suomi-neidon surua yhden merkittävän ajanjakson päättymisestä Suomen historiassa. Tammi on mytologinen voimapuu, myös "itsenäisyyden tammi"-käsite on meille tuttu.

"TAMMISUNNUNTAI"

HS 30.1.1951

Suomen tasavallan ensimmäistä presidenttiä, K.J.Ståhlbergia Kari arvosti suuresti. Kun Ståhlberg kuoli, otti Kari kuvansa aiheeksi Ståhlbergin roolin Suomen perustuslain luojana ja itsenäisen, yhtenäisen Suomen rakentajana. Näihin viittaavat lakikirja ja muurauslasta kuvan etualalla. Ja kas: tämänkin presidentin kuvaan on varissut muutama tammenlehti!

"MAA ON LAILLA RAKENNETTAVA"

HS 23.9.1952

Presidentti J.K. Paasikivi esiintyi Karin piirroksissa muutaman kerran jo presidenttiaikana, mutta piirrokset olivat varsin neutraaleja. Piirrosten iva oli jossakin muualla kuin presidentin toiminnassa tai sitten piirroksissa presidentti esitettiin positiivisessa valossa. Paasikiven In memoriam-kuva on piirroksena upea. Se näyttää Paasikiven vähäeleisenä peränpitäjänä, joka varmalla kädellä johdattaa venettä juuri siihen suuntaan kuin haluaa. Ja likimain yhdellä viivalla Kari on loihtinut esiin Paasikiven profiilin hyvin tunnistettavassa muodossa.

"MIES PERÄSIMESSÄ"

HS 15.12.1956

Mauno Koivisto kuului niihin presidentteihin, joita Kari arvosti. Koivisto oli yksi hänen piirrostensa vakiohahmoista, ja Karin piirrosten takia ihmiset alkoivat nähdä Koivistolla vallattoman hiustupsun silmien yläpuolella. Kari kuoli kaksi vuosikymmentä ennen Koivistoa, joten In memoriam-kuvaa ei tietenkään ole. Mutta sen sijaan voimme Kari-paviljongissa esitellä Karin piirrosta, johon on liitetty hiustupsuksi Koiviston oikeita hiuksia: ne Karille lähetti itse Tellervo Koivisto!

Mutta huomaatteko, että yksi on joukosta poissa? Presidentti Risto Ryti kuoli 25.10.1956, siis vähän ennen Paasikiveä, mutta hänestä Kari ei piirtänyt In memoriam-kuvaa. Miksi, se olisi hauska tietää. Oliko päätös Karin oma? Jos oli, niin Helsingin Sanomat ei sitä kyseenalaistanut, sillä halutessaan se olisi voinut myös tilata piirroksen: niin toimittiin esimerkiksi Kekkosen piirroksen kohdalla. Niin tai näin, olisi ollut mielenkiintoista tietää millaisen kuvan Kari olisi Risto Rytistä piirtänyt. 

Ylen elävässä arkistossa on nähtävissä Suomen presidenttien hautajaisista koosteita.