Tämä vain johdantona sille, että älkää ikinä uskoko että meidän suuret pojat - ne Pekat ja Akselit ja Emilit - olisivat itse keksineet kansallisromantiikan, korpiateljeet ja Karjalan ihanuuden. Ei suinkaan, koko sen ajan talonpoikaisuutta ihannoiva kulttuuri oli syntynyt kuin yhtenä ajatuksena Euroopan yllä. Samaan loveen lankesivat britit, fransmannit, saksit ja belgialaiset, norjalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset.
Erityisen tehokas ajan aatteen levittäjä oli englantilainen The Studio-lehti. The Studiota luettiin ahkerasti muun muassa Visavuoressa, jossa Wikströmin kirjastoon kuuluu The Studion nidottuja vuosikertoja 1890-luvulta pitkälle 1900-luvun puolelle.
Olen selaillut lehtiä monista eri syistä ja joka kerta hämmästyn sitä, miten täydellisesti esimerkiksi ajan arkkitehtuurin tunnuspiirteet voi löytää lehden sivuilta - siis "suomalaisen", sen "kansallisromanttisen" arkkitehtuurin. Kas, tuolla on talo, joka on kuin Visavuoren ateljee - ja onko tuo Hvitträsk? Ei sittenkään, vaan talo Saksassa...
Mukavan hämmentävää on myös se, miten hyvin Suomi ja Suomen taiteilijat ovat lehdessä edustettuina. Minun piti kirjoittaa artikkeli Visavuoren kesänäyttelystä, jossa esittelimme Eva ja Louis Sparren taidetta ja otin samalla uteliaisuuttani lehdet jälleen käsiini ja tarkistin The Studion suhteen Sparren taiteilijapariskuntaan.
"The Artistic Movement in Finland"-artikkeli vuodelta 1896 nostaa esiin Louis Sparren maalaaman "hätkähdyttävän" muotokuvan isästään kreivi P.A. Sparresta ja korostaa samalla Sparren osuutta Suomen taiteen edistäjänä.
Samalla sivulla ylistetään Emil Wikströmin marmorista "Melancolia"- veistosta, joka Suomessa tunnettiin nimellä "Kaiho". Tämä kaunis veistos, jossa nuori nainen soittaa kannelta, tuhoutui vielä samana vuonna - 1896 - Visavuoren ateljeen tulipalossa.
Seuraavan vuoden eli vuoden 1897 niteessä esitellään kirjansidontataidetta ja kokonainen aukeama on omistettu Eva Mannerheim Sparren kirjasidoksille. Vastaavan laajuista esittelyä ei tainnut saada yksikään toinen suomalainen taiteilija!
The Studio pyrki edistämään aatteiden ja ajatusten kulkua eri maiden välillä, sekä esittelemään jokaisen maan erityispiirteitä ja taidetta. Lehdet antavat aivan erinomaisen kuvan siitä, mitä tietoa ja virikkeitä meidänkin veijarimme maailmalta saivat. The Studio auttaa ymmärtämään, ettei Sääksmäen perukoilla oltu tietämättömiä Euroopan muotivirtauksista ja että vastavuoroisesti Visavuoren mestarin - ja monen muun - suomalaisen työt saattoivat hyvinkin innoittaa kollegaa toisessa maassa.
"Taiteilijoilla on paljon yhteistä tavaraa, eikä se mikään häpeä ole. Nykyään on vain tultu paljon tarkemmiksi siitä, ettei saa varastaa. Ennen taiteilijat ja säveltäjät olivat aina toistensa laatikoilla.", sanoi Kari Suomalainen.
Suomalaisten eturivin taiteilijoiden kosmopoliittisuus on kyllä hyvin tiedossa, mutta ei näin tarkkaan Visavuoren vinkkelistä. 1700-1800 luvun säveltäjistä on hyvin tiedossa heidän toistensa töistä napatut aiheet ja melodiat, onpa suorastaan ohjeita säälimättömään varastamiseen, mutta että se oli näin laajaa muidenkin taiteen aloilta oli uutta. Sen tiesin, että Karjalasta haettiin suomalaisuutta rakennustaiteessa, mutta saksalaiset opettajat olivat huomauttaneet arkkitehtiopiskelijoille sen olevan siperialaista toistoa. Erityisesti Jugendin ihailijana olen ihmetellyt sen äkillistä nousua valtavirraksi ja juuri mainitsemasi Hvitträsk on aivan huikea esimerkki valtavasta luomisvoimasta, mutta onko sekin lainattua. Ei se kylläkään mitenkään sen arvoa vähennä.
VastaaPoistaYhteinen ideologia ei millään muotoa vähennä näiden rakennusten tai taideteosten arvoa: voi myös ajatella niin päin, että suomalaiset antoivat vastavuoroisesti hyvin paljon muille eurooppalaisille taiteilijoille!
VastaaPoista