Kuolemanmummoja metsästämässä

Ymmärrän toki, jos työnkuvani toisinaan aiheuttaa ulkopuolisissa kademieltä. Velvollisuuksiini nimittäin kuuluu pilapiirrosten lukeminen – työaikana, toisinaan päivä toisensa perään. Kari Suomalaisen mittava tuotanto on lahjoitettu aikanaan Visavuoren museolle ja noin 10 000 kuvan arkisto alkaa olla jollakin tavalla hallinnassa. Siis hallinnassa siinä mielessä, että minulla on hyvä mielikuva aineistosta.

Pilapiirrosten lisäksi lahjoitusaineistoon kuuluu Karin muutakin tuotantoa, kuten varhaisvuosien piirroksia eri lehtiin ja kirjoihin toteutettuja kuvituksia. Karilla oli pienestä pitäen se käsitys, että hän on nero ja hän suhtautui sen takia omaan tuotantoonsa asiaankuuluvalla hartaudella: yksikään piirros, harjoitelma tai otsikkografiikka ei ollut liian vähäpätöinen säilytettäväksi. Vuodesta toiseen Kari mapitti piirroksensa, niihin liittyvät lehtileikkeet ja muun aineiston lähes tulkoon valmiiksi arkistoksi.

Kun siis saimme Visavuoren facebook-sivuilla kyselyn kuvasta,  jossa Kari irvailee eri mummolajeille, ei kuvaa ollut vaikea muistaa eikä metsästää. Se ei ole lehdessä julkaistu pilapiirros, vaan liittyy Karin loistavaan kirjaan "Kolmivarpainen sammakko - Humoristin päiväkirja 1975" (Otava 1976).  Ja "Kolmivarpaisen sammakon" kuvat ovat toki siististi omassa mapissaan.

Sehän on kaikille selvää, että Kari oli loistava piirtäjä. Mutta Kari oli myös kielellisesti erittäin lahjakas ja hänen pakinoitaan on nautinto lukea. Kuvan lisäksi on siis pakko toistaa, mitä Kari kirjoittaa eri mummosorteista – pelkkä kuva ei tässä tapauksessa riitä:

"–Mummoja on kolmea sorttia, sanoi nuorempi poikani Valtteri, jolla on terävä havaintosilmä minkä hän on perinyt minulta. – Kilttimummot, kärttymummot ja könttimummot.

Kysyessäni tarkemmin ilmeni, että kilttimummo on kuin leikattu lasten lukukirjasta, jossa isoäiti keittää puuroa, harmaat hiukset, punaiset posket, samanlaiset kuin pelastusarmeijalaisilla tai diakonissoilla ja niin lempeä, aliuinen ja elämänmyönteinen hymy että täytyy ponnistaa kaikki tahdonvoimansa ettei pistä heitä neulalla takapuoleen pelkästään nähdäkseen onko tässä maailmassa yleensä mitään, joka saisi heidät suuttumaan.

Kärttymummot ovat kärttyisiä koska kaikki tässä maailmassa on väärin. Kuljettajat eivät osaa ajaa, nykyajan nuoriso on hunningolla, lääkärit eivät teidä mitään, loskakeli pilaa vaatteet ja auringonpaiste silmät. Hinnat nousevat. Kärttymummo ei ole syntymässä säikähtänyt mutta näkee kauhut kaikkialla.

Könttimummojen paino on siinä parin sadan kilon hujakoilla ja rasvapanssari on tehnyt heidät tunnottomiksi. Jos yrittää heidän ohitseen käytävällä he eivät hievahdakaan, ovat kuin kivi keskellä virtaa. Heidän jalkansa ovat kuin tukit. He istuvat aivan käytävän puolella vieressään tyhjä ikkunapaikka, ja jos haluaa siihen niin tie on raivattava kirveellä tai pommilla, sillä he istuvat apaattisina ylähuuli alahuulen päällä tuijottaen johonkin näkymättömään kiintopisteeseen.

Kärttymummojen alalaji on kuolemanmummot. Heillä on musta hattu, musta krimiturkki ja heidän henkensä haisee hautuumaalle ja kun he köhivät niin ristit vain lentelevät suusta."

P.S. Kirjoituksessa mainittu Valtteri Suomalainen kirjoitti muuten itsekin kaksi pakinakokoelmaa: Kuolet vain kahdesti (Recallmed 1994) ja Sauna Syyriassa (Recallmed 1995). Myös näissä kirjoissa on Karin kuvitus.